Jyväskylän kaupunginhallitus käsitteli kokouksessaan 9.2. valtuustoaloitetta, jossa Kaisa Garedew (ps.) esittää, että kaupungin tulisi laskea hiilineutraaliuden kustannukset asukkaille ja yrityksille sekä luopua kaikista arjen kustannuksia nostavista ilmastotoimista.
Aloite käsiteltiin tämän jälkeen myös kaupunginvaltuustossa maanantaina 16.2.
Läpinäkyvyys julkisessa taloudessa on tärkeää. Mutta väite, että ilmastotyö olisi pelkkä kuluerä, ei vastaa todellisuutta.
Jyväskylä on sitoutunut hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2024 mennessä päästöjä on vähennetty jo lähes 60 prosenttia vuoden 2007 tasosta. Samalla on syntynyt myös säästöjä.
Ulkovalaistuksen energiankulutus on kymmenessä vuodessa laskenut noin 43 prosenttia, vaikka valaisimien määrä on kasvanut. Tämä tarkoittaa satojentuhansien eurojen vuosittaisia säästöjä.
Myös joukkoliikenteen kilpailutus osoittaa, ettei vähäpäästöisyys automaattisesti nosta kustannuksia. Uusissa sopimuksissa linja-autot ovat sähköllä ja biodieselillä kulkevia.
Voittaneessa tarjouksessa keskimääräinen kilometrihinta laski 12,6 prosenttia, joka esimerkiksi vuoden 2025 suoritemäärillä tarkoittaa noin 3,5 miljoonan euron säästöä aikaisempaan hintatasoon.
Ilmastotyö on myös elinvoimapolitiikkaa. Vuoden 2025 kauppakamarikyselyssä 44 prosenttia yrityksistä kertoi asettaneensa päästövähennystavoitteita, suuryrityksistä jo 91 prosenttia. Vastuullisuus on monille yrityksille liiketoiminnan perusedellytys.
Kaupunki, joka irtautuisi ilmastotavoitteista, lähettäisi investoijille huolestuttavan viestin.
Ongelmallisinta tällaisissa aloitteissa on niiden vaikutus hallintoon. Jokainen selvitys vie virkamiesten työaikaa ja resursseja. Kun aloitteen lopputulos on ennalta tiedossa eikä se muuta kaupungin strategiaa, kyse on ennen kaikkea poliittisesta näkyvyydestä.
Demokratiaan kuuluu oikeus tehdä aloitteita. Mutta siihen kuuluu myös vastuu käyttää yhteisiä resursseja harkiten.
Ilmastotyössä ei ole kyse ideologiasta vaan riskienhallinnasta, energiatehokkuudesta ja kilpailukyvystä. Todellinen kysymys ei ole, maksavatko toimet jotain, vaan mitä maksaa tekemättä jättäminen.
